Lupercal

Lupercal oli luola Palatium-kukkulan lounaisjuurella antiikin Roomassa. Luolan nimi liittyy susiin (lat. lupus), joiden asema luolaan liittyvissä myyteissä ja rituaaleissa on keskeinen.

Tarun mukaan pentunsa menettänyt susiemo löysi Tiber-joen tulvamaan reunalta virtaan kuolemaan jätetyt Romuluksen ja Remuksen, jotka se vei läheiseen Lupercal-luolaan ja imetti poikia siellä. Paimen Faustulus löysi suden imettämät pojat ja otti heidät kasvatikseen. Myöhemmin Romulus perusti Palatium-kukkulalle Rooman kaupungin.

Lupercal-luola oli läpi antiikin Rooman historian merkittävä kulttipaikka. Se oli pääpaikkana vuosittain 15. helmikuuta järjestetyssä Lupercalia-juhlassa, jossa Lupercuksen papit (luperci) uhrasivat luolassa vuohen ja koiran. Historialliselta ajalta on säilynyt mm. Plutarkhoksen ja Dionysios Halikarnassoslaisen kuvauksia luolasta ja sen ympäristöstä. Keisari Augustuksen tiedetään monumentalisoineen Lupercal-luolan osana suurempaa kampanjaansa Rooman kaupunkikuvan kohentamiseksi. Lupercal-luolan edustalla kerrotaan myös olleen suden patsaan.